Julkaistu 29.05.2014

Verkostojen luomisessa ja toiminnassa luottamus ja sitoutuminen ovat kriittisiämenestystekijöitä. Kumpainenkin ovat enemmän tunnepohjaisia kuin loogisestihallittavia asioita. Artikkelissaan kirjoittajat pohtivat luottamuksen ja sitoutumisenproblematiikkaa yleisesti sekä sovellettuna eri asteisiin kumppanuuksiin. Mitenjohtaa luottamusta ja sitoutumista?

Tiedon ja tietämyksen keskeinen merkitys kilpailussa kasvaa nopeasti. Länsimaisentalouskehityksen nopeutuminen ja informaatiotekniikan uudet mahdollisuudetasettavat elinkeinoelämälle yhä tiukemmin rajattuja aikaikkunoita toimimiseen.Prosessit ovat kaikilta osiltaan nopeutuneet (tuotanto, myynti, palvelu,tuotekehitys), mikä puolestaan on johtanut voimakkaaseen yritysrakenteiden kehitykseen.Yritykset keskittyvät yhä tiukemmin rajattuun ydinosaamiseen sekäsamalla verkostoitumalla kytkeytyvät laajempiin osaamiskokonaisuuksiin, joillapalvelukokonaisuudet laatujohtamisen periaattein nopeasti kehitetään, tuotetaanja markkinoidaan.Tiedon avoimen jakamisen ja osaamisten yhdistämisen inhimillinen vaikeusStrategiat ovat hienoja. Osaamisen innovatiivinen kehittäminen ja nopea kytkeminenverkoston tuotteiksi ja palveluiksi on muodostunut ratkaisevan tärkeäksikilpailutekijäksi. Mutta onko toiminnan organisointi ja ihminen tekemisen keskipisteessämuuttunut? Onko yksilö valmis tehokkaasti integroitumaan ympäröivääntietämykseen ja antamaan oman osaamisensa vapaasti kokonaisuudenkäyttöön? Vai perustammeko edelleen psyykkisen turvamme omaan, toisilta salassapidettävään tietoon ja taitoon? Miksi luottamus ja avoimeen yhteistyöhönsitoutuminen tuntuvat niin vaikeilta?

Pirjo Ståhle ja Kari Laento kirjassaan ”Strateginen kumppanuus” (2000) pitävätverkostoitumisen kehityksessä keskeisenä tiedon vuorovaikutteista liikkumista.Verkostoitumisen tavoitteena on osaamisen vaihto ja vuorovaikutuksen kehittäminen,jotta uusia ja innovatiivisia tuotteita ja toimintatapoja syntyisi.Tiedon ”lämpeneminen” ja liikkuvuus edellyttävät kahta perusasiaa, luottamustaja osaamista. Luottamus mahdollistaa tiedon vaihdon. Lisäksi tarvitaan yhteistyönja kommunikoinnin taitoja ja halua.

Luottamus ja sen rakentuminen

Vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden tärkein peruselementti on luottamus. Luottamusrakentuu hitaasti mutta se menetetään nopeasti. Kerran luottamuksensamenettänyt ei koskaan saa sitä täysin takaisin. Useasti pettynyt ihminen ei pystyluottamuksellisiin suhteisiin lainkaan. Luottamusreservi on kadonnut, ihminen ontraumaattinen. Organisaatioiden välinen luottamus periytyy sen johtohenkilöistä,ihmisistä siis silloinkin.

Miten luottamus syntyy? 

Luottamus on tunteisiin pohjautuva asia. Siksi sen tietoinen ja looginen synnyttäminen on hankalaa. 

Toteutuakseen luottamus edellyt Luottamus ja sitoutuminen verkostojohtamisen haasteina,  tunnetilojen positiivista vuorovaikutusta. Tämä on vaikeata. Tunnetasollameitä rasittavat kaikki vanhat kokemukset ja samaistukset vastaaviin tilanteisiin.Kerran koettu vääryys ei unohdu.

Luottamus syntyy yhteisestä tekemisestä eli sarjasta kahdenkeskisiä, vuorovaikuttei-sia kohtaamisia. Osapuolten arvomaailma välittyy näissä kohtaamisissa.Yhdessä koettu menestys ja siihen johtanut vuorovaikutus ovat luottamuksenmahdollistajia. Avoin kommunikaatio on kaiken luottamuksen rakentumisen perusedellytys.Luottamuksen esteitä väärinkäytösten lisäksi ovat mm. erilainen kyky tiedonhyödyntämiseen, erilaiset tavoitteet ja erisuuri yhteistyöhön panostus. Erotavoimuudessa, vastavuoroisuudessa ja vuorovaikutustaidoissa eivät asiaa helpota.Välinpitämättömyys, malttamattomuus ja toisen kunnioittamattomuus vaikeuttavatluottamuksen syntyä.

Sitoutumisen syntyminen

Kun molemmat osapuolet tarvitsevat toinen toistaan hyödyn saamiseksi sekätiedostavat keskinäisen riippuvuutensa tosiasiana, edellyttäen että kahdenkeskistäluottamusta ei ole tavalla tai toisella pilattu, on sitoutuminen mahdollista. Sitoutuminenon kaksoisriippuvuutta. Se edellyttää yhteistyötä, vuorovaikutusta ja luottamusta.

Luottamus ja sitoutuminen eri asteisissa kumppanuuksissa

Operatiivinen kumppanuus on luonteeltaan mekaanista. Yhteistyön tavoitteenaon kustannusten alentaminen ja resurssien fokusoiminen omaan ydinliiketoimintaan.Yhteistyö perustuu selkeisiin sopimuksiin, joissa on määritelty kunkinosapuolen rooli, vastuut ja suoritukset. Hyöty on luotettavasti osapuolten laskettavissa.Luottamuksen perusta on dokumenteissa ja kirjallisissa sopimuksissa.Luottamus syntyy, jos kumppanit kykenevät molemmat omalta osaltaan toimimaantäsmällisesti sopimusten mukaisesti. Alihankintasuhteet ovat tyypillisiä tämänmekaanisen yritysympäristön kumppanuusmuotoja.

Taktiselle kumppanuudelle on ominaista yhdessä oppiminen. Kumppanuudentavoitteena on yhdistää osapuolten prosesseja, poistaa päällekkäisyyksiä, muttamyös yhdistää toimintakulttuureja. Pyritään toimintojen integrointiin, ei vain suoritteittenvaihtosuhteeseen. Tuloksena osapuolet saavuttavat sekä säästöjä ettäuuden oppimista. Taktinen kumppanuus vaatii luottamusta eikä toimi pelkkiensopimusten perusteella. Toimijoiden verkosto on kompleksinen ja vaikeasti hallittava,mikä tekee kumppanuuden johtamisesta vaativaa.

Strategisella kumppanuussuhteella pyritään tietopääoman yhdistämiseen siten,että kumppanit saavuttavat merkittävää strategista etua itselleen. Kumppanitovat keskenään todellisessa riippuvuussuhteessa. Yhteistyöllä kumppanit tavoittelevatuutta osaamisen ja/tai tuottavuuden tasoa. Yhteinen tietopääoma saattaaaluksi olla potentiaalista piillen mahdollisuuksien kentässä. Tulos realisoituuedellyttäen, että yhteinen aaltopituus ja keskinäinen luottamus saavutetaan.

Toiminnan organisoituminen on verkostomaista, yhteyksiä on runsaasti ja yhteydentasot ovat monimuotoisia. Tämä vaatii perinteisten johtamistapojen ja tiedonhallinnan radikaalia uudistamista ja ylimmän johdon vahvaa sitoutumista.Ei oikotietä onneenVerkostot ovat aiheuttaneet pettymyksiä nopeita tuloksia odottaneille. Luottamus jasitoutuminen eivät ole toteutuneet suunnitellusti. Epäsuhtainen panostus ja toisaaltaepäoikeudenmukainen tulosten jakaminen ovat useimmin esiin tuotuja epäonnistumisensyitä. Ongelmia ei käsitellä, verkostokulttuuria ei synny. Johtajuus puuttuu.Luottamuksen synty on pitkäaikainen prosessi, joka vaatii yhteistä arvopohjaa jarikkeetöntä suhtautumista toinen toisiinsa. Kaksi vuotta on lyhyt aika toimivanverkostokulttuurin luomiseksi, menestyjät pitävät 10-vuotisjaksoa realistisena.Aikaa vie nimenomaan luottamuksen ja sitoutumisen rakentuminen.

Johtamisen vaikeus verkostoissa

Johtamista tai vaikuttamista voidaan tarkastella monelta eri kannalta. Puhutaanjohtamistyyleistä ja johtamisen rooleista. Nämä elementit ovat mukana verkostonkinjohtamisessa. Yksi elementti on verkostoissa usein erilainen. Normaalissayrityksessä johtajalle annetaan asemavalta johtotehtävään nimitettäessä. Verkostossa”nimitys” jää monasti tekemättä tai ainakaan sitä ei erityisesti korosteta.Verkostossa johtaminen usein perustuu henkilökohtaiseen valtaan, karismaan,joka syntyy luottamuksesta.Tietämyksen ja yhteisyyden johtaminenNykyisessä tietoyhteiskunnassa menestyy se, joka osaa hyödyntää saatavillaolevaa tietoa tehokkaasti. Tietämyksen hallinnan johtamisen rooleissa korostuvat: