Christer Kihlmanin otsikon niminen kirja tuli mieleeni, kun tuhosin tietokoneeseeni parin viikon aikana kertynyttä liki 500 roskapostia. Infoähkyn lisäksi meitä vaivaa yhä pahemmaksi käyvä infosaaste. Nämä epätoivottavat ilmiöt sitovat paljon energiaa, joka on pois tärkeämmästä.

Kirjailija pohti tietämisensä varmuutta, laajuutta, syvyyttä ja lähteitä – ja tuntui epäilevän lähes kaikkea eikä vähiten omien havaintojensa ja tulkintojensa oikeellisuutta. Mikä on totta ja mikä tarua?
 
Hyvä kysymys lisääntyvän virtuaali-todellisuuden ja Harry Potter- maailmojen aikoina.

Sosiaalisen median yhä lisääntyvä ”tiedonlähteenä” käyttö vie suuntaan, jossa fakta ja fiktio iloisesti sekoittuvat. Lähdekritiikki väljähtyy ja kohta on vaikea todellakin erottaa tiedon jyviä akanoista. Monimutkaistuva ja koko ajan läsnä oleva maailma kiihtyvän ajanriennon kanssa vaikeuttaa vaikutteiden sulattamista, arviointia ja perusteltujen kantojen muodostamista. Kukapa osaisi sanoa varmuudella, mikä on hyväksi Suomelle eu-kriisissä, kun asiantuntijoiden näkemykset eroavat kuin yö päivästä.

Johonkinhan sitä pitää uskoa ja parhaiten tietoa saa eri alojen kokeneilta tekijämiehiltä ja – naisilta. Jaakko Iloniemi sanoi eräässä  haastattelussaan minkä tahansa tärkeän tiedon maailmassa olevan 5 puhelinsoiton päässä. Hän oli vuosikymmenten aikana rakentanut tietolähteekseen laajan henkilöverkoston. Vastaavasti myös yrittäjillä olisi paljon annettavaa toisilleen, mutta puute on tehokkaista ja yrittäjien maailmaan sovitetuista foorumeista ja käytännöistä. Esim. vertaisryhmissä käyty pohdinta ja kokemustenvaihto olisi varsin hyödyllistä ja sitä tulisi lisätä. Menestystarinat ja niiden luojat olisi otettava jokaisen yrittäjän säännölliseksi kehitysarsenaaliksi. Verkostojen haaste on saada aikaan toimivat käytännöt osaamisen ja kokemuksen siirrolle jokapäiväisen työn ja touhun lomaan.

Tiede, tutkimus, yliopistot ja korkeakoulut ovat hyvänä lisänä yrittäjän tietolaariin. Tosiasia kuitenkin on, että kunnollisia menetelmiä tiedonsiirtoon ja  - hyödyntämiseen kaivataan edelleen. Lisäksi teknologian ja tiedon siirrossa on hyvä muistaa, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Oma kokeminen ja tekeminen ratkaisee. ”Paras oppinut on itseoppinut”, sanoi Erno Paasilinna aikoinaan.

Ellei pidä varaansa, jatkuvasti nopeutuvaan ja lisääntyvään uutisvirtaan hukkuu helposti eikä pysty erottamaan merkittävää pintakohinasta. Onko järkevää jatkuvasti seurata kymmenien kanavien kautta puolen tunnin välein lähetettäviä uutisia? Ehkä A- studio, Lauantaiseura , A-plus ja YLE Teema antavat relevantimpaa ainesta? Muutama ammattikirja vuodessa olisi hyvä lukea. Jos ei ehdi, kannattaa seurata ainakin kotimaisia talouslehtiä. Ellei siihenkään ole aikaa, pitää seurustella kollegojen kanssa, joilla aikaa on. Kuuntelemalla heitä oppii, kunhan ei itse ole liikaa äänessä.

Yritystoiminnan lahjomattomia tietoja ovat talouden luvut ja vuosittainen tilinpäätös. Kuitenkin on hyvä muistaa, että ne ovat seuraus tekemisistä, joiden  ohjaustiedot tulevat markkinoilta ja asiakkailta. Pelkistäen voikin sanoa, että yrittäjän tärkein tietolähde on kiittävä, valittava tai mielipiteitä ilmaiseva asiakas.

Kolumnin kirjoittaja Upi Heinonen, upi.heinonen (at) verkostokonsultit.fi