Yhteistyö ja ”ulkopuolisten” ymmärtäminen ja suvaitseminen ei ole meidän  suomalaisten  metsien miesten  ja naisten perushyve. Päinvastoin- tarina kertoo joen alajuoksun talon isännästä, joka lähti kirves kourassa yläjuoksua kohti huomatessaan vieraan lastun uivan joessa.

Tuon kaltainen asenne ei nykyisin vetele. Eristyminen ja yksin puurtaminen vie herkästi mehut ja mahdollisuuksia hukataan. Yhdessä saadaan toisistaan voimaa ja myös opitaan kaverilta. Voi sanoa, että tänä päivänä yhteistyö ja voimien yhdistäminen varsinkin pienten yritysten kohdalla on välttämätöntä. Visio yhteisestä paremmasta tulevaisuudesta ja yhteisestä hyödystä on merkittävin yhteistyöhön johtava voima.
 
Monenkeskinen yhteistyö on vaikeasti hallittavaa, ellei selvää johtajuutta ole. Koska toiminta perustuu kumppanuuteen ja päätökset edellyttävät yhteistä tahtotilaa, tarvitaan määrätietoista johtajuutta. Yhteistyö vaikeutuu, jos johtajuutta ei hyväksytä ja ns. veturia karsastetaan. Määrätietoinen eteneminen ilman ainakin henkistä veturia on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Nykymenolla jatkuva EU- prosessi on tästä varoittava esimerkki.

Asioiden hallintaa (= management) tärkeämpää ja vaikeampaa on saada ihmiset aidosti tekemään yhteistyötä yhteiseksi hyväksi. Käskeä ei voi, mutta oikein kommunikoimalla ja omalla esimerkillä voi luoda innostusta ja sitoutumista. Yhteistyön johtajan on oltava läsnä ja pantava itsensä likoon. 

Millaista sitten hyvä yhteistyö on? Esimerkillisen yhteistyön malleista ei ole pulaa: 
Kolme muskettisoturia oli tiivis yhteisö mottonaan ”yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta”. Alikersantti Rokan ryhmää ei jatkosodassa tarvinnut palkitsemisjärjestelmillä motivoida. Valtameripurjehtijat istuvat sananmukaisesti samassa veneessä toisiinsa tukeutuen ja sopeutuen. Sirkuksen trapetsiryhmä tekee uskaliaita temppuja toisiinsa ja kumppanin osaamiseen täydellisesti luottaen.

Näille yhteistyön muodoille on ominaista selkeä yhteinen tehtävä, erilaisuuden hyödyntäminen, vastavuoroisuus, kumppaniin luottaminen sekä luja sitoutuminen toisiinsa ja asiaan. Tosin myös ulkoinen uhka ja yhteinen vihollinen yhdistää, mutta rauhan oloissa tulisi ilman viholliskuvia saada aikaan reilua yhteistyötä.

Kolumnin kirjoittaja Upi Heinonen, upi.heinonen (at) verkostokonsultit.fi