Julkaistu 03.06.2014 

Verkostoista löytyy onneksi ajan ja energian ryöstäjien (kuukkeli, besserwisser, tykittäjä, norsu lasikaapissa, änkyrä, myöhästelijä/toukokuun 2011 kolumni) vastapainoksi henkilöitä, joita voisi kutsua voimaannuttajiksi. Heistä säteilee energiaa ympäristöön. Pelkällä olemassaolollaan he tuovat verkostoon käsin koskettelematonta myönteisyyttä. Kannustaja on heistä kenties tärkein. Hän ei ole mielistelevä selkään taputtelija, vaan henkilö, joka aidosti huomaa ja huomioi toisten ansiot ja pienetkin saavutukset. Myös vaikeina aikoina ja tappion hetkellä löytyy häneltä näkymä tulevaisuuteen. Jos muut latistavat virheen tekijän ”lyömällä lyötyä”, kannustaja korostaa kaikkien joskus erehtyvän sekä kehottaa oppimaan kokemuksesta. Hän toimii pelinrakentajana innostaen joukkuetovereitaan parempiin suorituksiin.
Varusmiesaikana nousi eräs tupakaverini kaikkien arvostamaksi muiden auttajana. Tämä voimakas ja kestävä urheilija kantoi öisillä maastomarsseilla väsyneiden kumppaniensa kivääreitä ja reppuja. Jokainen pysyi marssilla mukana tämän taakankantajan ansiosta. Verkostoista löytyy epäitsekkäitä vahvan tuntuisia henkilöitä, jotka tarvittaessa auttavat miestä mäessä. Heidänkään voimansa eivät ole ehtymättömät. Heitä ei pitäisi turhaan kuormittaa eikä pyrkiä pärjäämään ikään kuin heidän ”siivellään”.

Vitsinikkareiden ja narrien joukkoon ei sovi lukea todellisia hengen luojia. Kyllä heiltäkin voi hyvä tarina löytyä, mutta se ei ole itseisarvo. Hengen luominen on tilannekohtaista toimintaa ja vaatii psykologista tajua ja usein myös elämänkokemusta. Henkeähän pitää luoda useinkin vastamäessä ei niinkään kunnian kukkuloilla. Arjen rutiinin ja lamaannuksen voi katkaista henkilö, joka antaa muuta ajattelemista tai vain omalla olemuksellaan saa hymyn työkaverin kasvoille.

”Kutsutaan Liisa hätiin”, on tuttu lausahdus kitkatilanteissa tai ristiriitojen yllättäessä. ”Liisasta” on tullut aikojen saatossa luottomies- tai –nainen. Hänen arvostelukykyynsä sekä oikeudentajuunsa luotetaan. Tämä diplomaatti pystyy kokoamaan eri näkemyksistä yhteisen mielipiteen. Hän saa eripuraiset työtoverit katsomaan asioita toistensa kannoilta. Diplomaatti muistuttaa joskus suhteellisuuden tajuista kylänvanhinta tai arjen filosofia, joka antaa muille elämisen eväitä.

Kyseenalaistaja on rakentava kriitikko, joka nostaa kissat pöydälle. Tämä totuutta silmiin katsoja ei pistä päätä pensaaseen ja vetää muutkin pensaiden näennäissuojasta reaalitilaan. Valitettavan usein häntä pidetään häirikkönä. Kuitenkin on hyvä muistaa, että ilman kyseenalaistajia kuljetaan herkästi entistä uraa. Ja sehän on muutoksen maailmassa pahimmillaan lopun alkua.

Keksijä eroaa edellisestä siinä, että uudistusideoita syntyy ilman oman toiminnan kriittistä arviointiakin. Parhaimmillaan keksijän into tarttuu muihinkin. Yhdessä jalostetaan ideoita ja viedään ne käytännön toiminnaksi. Joskus keksijä on sisäänpäin kääntyvä mietiskelijä ja vaatii työparikseen kannustajan, jotta ryhmä saadaan mukaan. Nykyisin puhutaan paljon tiimityöstä organisaatioiden ja verkostojen menestyskeinona. Tiimi on kuitenkin vain tyhjä kuori ilman edellä kuvatun tapaisia voimaannuttajatyyppejä. Heidän myötään syntyy tulosta eikä tiimi jää keskustelukerhoksi.

Kolumnin kirjoittaja Upi Heinonen, upi.heinonen (at) verkostokonsultit.fi